Käänteentekevä uni

Kerron nyt teille viime yön uneni, intiimiä mutta hyvinkin kuvainnollinen tilanteeseeni nähden.

Muistakaa, unet ovat aina vertauskuvia ja eivät todellakaan tarkoita juuri sitä mitä näemme, ellei ole kyse enneunista.

unisieppari

Eilen luin vihdoinkin Finen lähettämän lausunnon liittyen valitukseeni Ifin toiminnasta ja päätöksistä. Tästä kerron enemmän lähiaikoina. Mutta sen verran että mielestäni siellä oli taas yksi korkeaa palkaa saava ääliö erikoislääkäri ollut asialla. se siitä.

Uneni…

Asustin jossain korkeassa kerrostalossa, siellä ylimmissä kerroksissa (tähänkin on uni selitys, mutta nyt jääköön). Elämässäni ei ollut päätä eikä häntää, eli kaikki oli yhtä sotkua ja epäselvyyttä täynnä. Sitten satuin kävelemään rappukäytävään yöpuku päällä ja ovi napsahti takanani lukkoon. Sisään en päässyt, mutta en edes yrittänyt vaan lähdin kävelemään rappusia pitkin alemmaksi. Useamman kerroksen jälkeen istahdin yhdelle rappuselle, välimatkaa seuraavalle tasanteelle oli vain yksi rappu. Mutta siinä välissä olikin pelottavan iso aukko, halkeama, rotko….(tällekin löytyy selitys) Kuitenkin niin mahtava että jäykistyin kauhusta. Istuin ja istuin.

Sillä seuraavalla tasanteella oli yksi ovi, missä oli ikkuna rappukäytävään. Näinkin kohta siellä lapsuuden ystäväni, neiti Tn. Hänkin näki minut rappukäytävässä ja aukaisi oven pyytäen minua tulemaan sisään. Mutta siinähän oli tuo karmiva rotko välissä!!

Neiti T rohkaisi minua vain astumaan sen yli, se ei ollut niin kamala kuin kuvittelin. Jahkailun perästä uskalsin ottaa tuon ratkaisevan askeleen ja saavuin sisälle neiti Tn luokse. Se olikin sitten yhtä kaaosta! Jos elämäni ylhäällä oli ollut vailla päätä ja häntää niin tämä oli täyttä sotkua. Sanoin kuvaamaton sekasorto kaikkialla.

Siellä olevat henkilöt suhtautuivat aluksi minuun kaukaisen kunnioittavasti, olinhan tullut yläkerroksista. Pian totuin liikkumaan tässä maailmassa ja samalla myös muiden suhtautuminen muuttui. Kaikki halusivat seksiä kanssani (uniselityksenä löysin että he ihailivat minun asemaa tai hallussani olevia asioita ja kaipaisivat sitä samaa elämäänsä). Olin ensin aivan kauhuissani, sillä tunsin että jokin paha tavoittelee minua. Pian kuvioihn tulikin itse pahuus, musta mies, hän oli vanha koulukaverini (heh,heh). Hän oli jo silloin ollut jengin pomo ja koko elämänsä kulkenut omia polkujaan. Oikeassa elämässä hän ei ehkä ole paha mutta paha on saanut hänet koukkuun – se siitä.

sex

Kanssani seksiä halusi miehet ja naiset (naisen seksiuni toisen naisen kanssa symboloi usein kaipuuta siihen, että joku huolehtii sinusta ja suhtautuu hellävaraisesti tunteisiisi).

Minua revittiin ja houkuteltiin eri suuntiin ja kaikki vain seksin takia, joka ei minua sattunut kiinnostamaan ollenkaan.

Kun nyt olin tullut siihen pisteeseen että en voi enää välttää tuota pakollista seksin harjoittamista jonkun kanssa, valitsin naisen.

Vetäydyimme toiseen huoneeseen ja hän alkoi hyväillä – en tuntenut mitään. Kun tämä nainen jota en tuntenut laskeutui päälleni, meitä häirittiin. Vanha koulukaverini syöksyi paikalle ja sysäsi tämän naisen pois päältäni. Asetelma muuttui täysin.

Nyt tiesin että kyse oli hyvästä tai pahasta. Minussa oli paljon mustaa mutta näin myös sisälläni valkoisen lyhdyn joka loisti vielä kirkkaasti, kuitenkin se valo oli vaarassa sammua (unen uskotaan viestivän siitä, että alitajuntasi kehottaa sinua paljastamaan kätketyt kykysi).

Tämän tiesi myös tämä musta mies joka oli päättänyt päästä partrenikseni ja tehdä minusta samalla kokonaan mustan. Hän tiesi myös seksin vaaran itselleen, hän voisi muuttua valkeaksi jos ”häviäisi” tämän rakastelun – kyse olikin muuttunut jo valtataisteluksi, vastakkain minun pieni kirkas lyhtyni ja kokonaan musta.

Tässä tilanteessa en enää jänistänyt vaan päätin ottaa tuon riskin, vaikka neiti T kovasti varoitteli. Unetkin sensuroivat (pahus) ja tiedän vain että rakastelumme oli erittäin voimakkaiden tunteiden valtaama ja todella kiihkeää.

Lopputuloksena kuitenkin minulla oli erittäin ihana ja valoisa olo. Tämä musta partrenini oli hyvin vaitonainen ja ei olisi halunnut tulla pois siitä huoneesta missä olimme. Silloin näin että musta oli pyyhkiytynyt pois hänestä ja nyt hän luuli ettei häntä enää kunnioiteta muiden keskuudessa. Heräsin siihen kun pidin häntä kädestä kiinni ja vedin muiden ihmisten joukkoon. Viimeinen fiilis oli että kaikki olivat tyytyväisiä mutta uteliaita.

Valoa pimeyden keskellä
Valoa pimeyden keskellä

Kävinko taistelun unissani omia pelkojani ja ”peikkoja” vastaan? Varmaankin, koska oloni oli herätessä energinen ja iloinen.

Useiden sateisten ja kylmien päivien jälkeen aurinko paistoi Pirtin ikkunasta suoraan sänkyyn – mikä ihana näky pitkästä aikaa!

Olin täysin varma että Fine vielä pyörtää päätöksensä, olihan minulla vielä mahdollisuus antaa vastine ja tekstiä alkoi pulputa päähäni ja tiesin miten heti ma alan toimimaan. Olin täynnä onnellisuutta ja karistin viimeiset epäilykset harteiltani juodessani aamukahvia pihalla ja kuuntelin lintujen laulua.

tinttiJotta tämäkään tarina ei mene ihan lällytykseksi pitää kertoa että kun menin ulkovessaan kaksi talitinttiä tuli ahdistelemaan minua. Minun piti laittaa vessan ovi kiinni, olivat tulossa ihan sisälle asti. Onneksi pelastava prinssini, labbikseni, tuli pian paikalle ja päästi minut pälkähästä.

En minä ihan niin rohkea ollutkaan kuin vielä vähän ennen tätä tapahtumaa ajattelin, onnistuivathan pienet linnut ahdistamaan minut ulkovessaan piiloon, hehe heh!

nauru

Murtumatkin paranevat ajallaan

Meni 6 viikkoa kun sain kyynärsauvat (värttinäluu luutui) ja kolmen kk päästä tapahtumasta sain alkaa varaamaan jalalla varovaisesti maahan (reisiluun pää, lonkkamalja, häpyluu kolmesta kohti alkoivat olla luutuneita). Alkoi fysioterapia 10 kertaa, mikä meni siihen että suoliluu jouduttiin joka kerralla siirtämään tasapainoon – ei vain kestänyt, mikä pielessä??

sairaala

Ensimmäisen kerran oikeasti kävelin marraskuussa, vaikka lääkärin mukaan se ei oikeastaan ollut mahdollista – siis Mikkelin ortopedin. Kaikki edistyminen on kolleegoiden ansiota, kiitos heille. Mutta kun hermokipu ei vain hellittänyt vaan paheni tuliseksi kivuksi kun yritin opetella kolmatta kertaa tässä elämässä kävelemaan. Sain kevättalvella 2015 ristiluun yläkulmiin kaksi kertaa kortisooni/puudutus piikit, pieni apu. Mikä vialla?? Sama kysymys edelleen.

Sain lähetteen röntgeniin ja ortopedille, Pieksämäelle. Kun nyt ei muitakaan erikoislääkäreitä ollut Pieksämäellä tarjolla. Hän ihmetteli tapausta, jopa hiukan koputteli refleksiä ja laittoi magneettikuviin. Kuvat otettiin ja todettiin että on rangassa ahtaumaa. Röntgenkuvat olivat hänen mielestään näyttäneet vain vähäistä liukumaa lannerangassa. Ei mitää ongelmaa, mene töihin, antoi kuitenkin kuukauden sairasloman. Sain ortopedi, Fonagyltä (teki keikkaa Pieksämäen sairaalassa, mutta leikkaava lääkäri Varkauden Terveystalolla), lähetteen myös fysikaaliseen.

Onneksi sairastuin kesäkuussa ja muutenkaan en olisi mennyt fysikaaliseen, mutta ehkä olisin yrittänyt lähteä rehkimään kunnon kohottamiseksi. Universumi esti kuitenkin hyvin tehokkaasti nuo aikeet. Piti juhannusviikolla tehdä vastoja talvenvaralle – minä tipuin jaloiltani ja onneksi kylältä tuli eräs rouva myös vastatalkoisiin, hän kiikutti minut sairaalaan. Todettiin korkeat tulehdusarvot, munuaistulehdus ja verenmyrkytys. Jossain vaiheessa sain kuulla että kolmen antibiootin yhteiskuuri ei tehoa verenmyrkytykseen… Olinhan jossain leikkimielisessä testissä netissä saanut tuloksen että minusta tulee seuraavassa elämässä viikatemies – oliko tämä hetki jo lähellä?

Luonto ympärillä on täynnä lääkäkasveja ja nyt jos koskaan niille olisi tarvetta. Istuin kaksi päivää pihalla syöden kaikkea mikä vähääkään kiinnosti – nyt uskoin intuitioon. Sitten tulehdusarvot alkoivat vihdoinkin laskea ja samoin pöpö veressä menettää otettaan. Kaksi kuukautta meni ja tulehdusarvo oli 6! Olisihan sen kesän voinut viettää muullakin tavalla. Ihan ilman kommelluksia ei tämäkään sairastelu mennyt, kerron siitä myöhemmin, heh heh.

Näin fysikaalinen ja kuntoutuminen viivästyi, onneksi! Olo lantionalueella vain paheni koko ajan. Kävin lääkärissä omalla lekurilla, ei voi kumota ”asiantuntijan” lausuntoa – tämä asiantuntija yritti halvaannuttaa minut!

Minä en niin vain uskonut tuon ortopedi Fonagyn lausuntoon (älkää vain erehtykö koskaan hänelle). Hankin kaikki röntgenkuvat ja aloin itse tulkitsemaan, sen verran ymmärsin että kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Miten tästä eteenpäin? Etsin fysiatria (omalääkärini oli ehdottanut) ja löysi Kuopion Terveystalosta. Hän oli erikoistunut juuri selkäongelmiin. Hän halusi nähdä kuvat ennenkuin ottaisi minut asiakkaaksi. Lähetin kuvat ja soitin perään, kuului vain että ylihuomenna tänne!

Ajoin Kuopioon ja lääkäri vahvisti aavisteluni. Kaikki ei todellakaan ollut kunnossa. Fongy ei ollut vain osannut tai viitsinyt tutkia kuvia kunnolla. Selässä oli niin iso liukuma että patologisen ohjeen mukaan siihen pitää jo reagoida. (ohje 4mm), minulla oli kaksi 4mm liukumaa ja yksi 5mm liukuma. Lisäksi ahtauman aiheuttamia oireita ei oltu noteerattu, oliko jo jotain tuhoutunut?

selkä

Vielä yhdet röntegenkuvat, taivutuskuvat. Näitä kuvia ei enää yleensä oteta kun on magneettikuvaus, ihmettelen miksei koska eihän magneettikuva näytä esim liukumia?? Tämä kuvaus vahvisti liukumat ja lisäksi näytti selvästi sen että lannerangan 3 nikaman sivuhaarakkeet olivat murtuneet – kansankielellä, selkä katki. Ja Fonagy oli laittanut minut fysikaaliseen ja töihin!! Lisäksi kävin hermoratatutkimuksessa missä selvisi että minulta on jo tuhoutunut jalkoihin meneviä hermoja – 10% toimintakyvystä mennyt. Tätähän Fonagy ei ollut edes vaivautunut tutkimaan.

Hoitokeinot olivat vähissä, joko leikkaus, selän jäykistäminen tai rautakorsetin käyttö reilut puolivuotta. Korsetti ei ollut aina tuottanut toivottua tulosta, eli selän luutumista. Kuitenkin kun kaihdan puukkoa, valitsin mielummin tuon epämukavan korsetin/tukiliivin.

Olin kokoajan ollut sitä mieltä että minut saa kuntoon mahan kautta – kuuntelen itseäni. Sekä olin ihmetellyt mikä kova patti minulle oli ilmestynyt mahaan. Selkäranka kaartui niin jyrkästi mahaanpäin että tunsin sen selväti selällään ollessa. Olisinpa painellut sitä kovemmin alaspäin, olisi ehkä ranka olisi mennyt oikealle kohdalle.

Mitä tästä opimme. Älkää luovuttako! Kuunnelkaa itseänne! Uskokaa intuitioonne! Tutkikaa itse nettiä ja lausuntoja mitä teistä on kirjoitettu! Etsikää oikea asiantuntija! Ja vaikka kuinka tuntuu hölmöltä, jos vain yhtään epäilette, hakekaa toisen lääkärin lausunto asiasta!

Joskus vanhat esi-isien hoitotavat ovat tehokkaampia kuin nykyisen lääketieteen tiedot.

Jos teillä on tuttu/läheinen niin kannustakaa häntä etsimään varmaa tietoa ja aina toisenlaisia hoitokeinoja, mikäli hän antaa periksi heti ensimmäisen ”tuomion” jälkeen. Vielä voi olla toivoa.  😀

Lähimmäiset ja ystävät, keitä he ovat??

Heti seuraavana aamuna kun minut oli viety Pirtille, metsänkeskelle, sain huudon kera haukut hyvin läheiseltä ihmiseltä. Minut haukuttiin sen takia että olin nukkunut enkä vastannut puhelimeen. Sitten vanhempani jättivät minut oman onnen nojaan sinne keskelle metsää. Muistan kuinka järkyttynyt olin tapahtumasta. Minua syytettiin siitä että olin tippunut ja siitä että olin nukkunut. Silloin tuon tuntui kohtuuttomalta, ehkä vielä nyttenkin. Näin jälkeenpäin olen yrittänyt ajatella että he olivat huolissaan ja ylireagoivat. Mutta se oli silloin todellisuutta. Onneksi koirastani pidettiin huolta heidän toimesta.

Oli ihana huomata että on ystäviä jotka toivat minulle ruokaa ja kantoivat vettä sekä toivat puita lämmitykseen. Toisaalta oli myös ihmisiä joita pidin ystävinä mutta heitä ei kiinnostanut vointini vaan se mitä heidän elämässään tulee tapahtumaan – näissä tapauksissa ymmärsin että minua on vain käytetty hyväksi aikaisemmin. Olin sinisilmäisesti uskonut että jos autan heitä niin tarvittaessa saan myös apua itse, jos vain edes hengellistä.

Sisareni ei ennättänyt auttamaan, mutta hän oli keksinyt että voisin mennä kaupunkiin yhteen taloon, mikä oli kesällä melkein tyhjillään. Tietysti tässä voisi olla skeptinen ja ajatella että näin lähisukulaiset saivat minut ”pois jaloista” ja ”pois lähettyviltä”. Näin en kuitenkaan ajatellut enkä ajattele vieläkään. Siellä talossa oli lämmintä, sähköt ja hanasta tuli vesi, jess!

Kaupungissakin olin suurimman ajan yksin mutta onnekseni siellä vieraili usein tytöt, jotka asustivat talvella tuossa talossa. Heistä oli suuri apu ja turva. Sydämmelliset kiitokset näille tytöille!

Huomasin myös ketkä todella olivat ystäviä. Kiitokset Virtasalmelle! Ystävälle joka kävi kaupassa ja muutaman kerran vei ulkoilemaan. Ihmiselle joka on tottunut olemaan ulkona jatkuvasti, sisälle taloon sulkeminen on melkein samaa kuin vankila. Erittäin iloisia huomioita oli ne ihmiset, joiden kanssa en ollut ollut tekemisissä kovinkaan paljoa mutta heiltä tuli auttava käsi.

Kylältä sisareni naapuri kävi tervehtimässä ja kaupassa minulle. Kylältä eräs pariskunta, joiden kanssa myöhemmin olen ollut paljonkin tekemisissä, ojentivat auttavan käden. Pääsin ulkoilemaan ja sain aivan ihanaia kotonaleivottuja leipäsiä (joita en ole onnistunut tekemään vaikka sain ohjeen). Jotkut henkilöt olivat sen verran kaukana mutta he kyselivät puhelimen välityksellä vointiani ja sain kullan arvoisia neuvoja – kiitos heille. Jopa ystäväni Espoosta tuli perheensä kanssa käväisemään kesälomamatkallaan – aivan mahtavaa, se lämmitti sydäntäni todella. Kiitokset kaikille jotka auttoivat, he ovat ystäviä! Ystävyyden tunnistaa siitä että ei poistu ”rinnalta” vaikeissa tapauksissa. Näin sain mahdollisuuden tunnistaa aidot ystävät ja huomata että ympärilläni on todella sellaisia ihmisiä, en vain tiennyt aikaisemmin heidän olemassa olosta. Erityiset kiitokset haluan antaa henkilölle joka lainasi minulle magneettilaitteen mikä nopeutti murtumien parantumisessa. Tällaisia laitteita on vain hyvin varustetuissa kuntoutuskeskuksissa ja niitä ei todellakaan lainailla ihan kenelle vain! ystävät

Mutta en voi kieltää etteikö välillä käynyt katkeria ajatuksia mielessä. Vaikka kun yöllä kävi vessassa ja unenpökkerössä en asettanutkaan tervettä jalkaa oikeaan kohtaan – kaaduin ja rullatuoli siirtyi kauemmaksi tai kun selän lihaksia kramppasi, pelko kuristi kurkkua siirtyykö luut väärille paikoille. Makasin siinä pari tuntia kykynemättä liikkumaan, kyllä vähän otti päähän että oli yksin. Myös hyvin harva ajatteli että en voi tehdä esim. ruokaa yhdellä kädellä rullatuolissa istuen. No, ruoka ei ollut se päällimmäinen ajatus.

Jäin miettimään tuota lähimmäiset sanaa mitä se tarkoittaa? Oletusarvoisesti ajattelin lähisukulaisia, mutta mitä sitten tarkoitetaan lähimmäisen rakkaudella? Rakkauteen liitetään huolehtiminen ja välittäminen – siis ei verisukulaiset voivat tuntea lähimmäisen rakkautta, mutta verisukulaiset eivät. Aika hullunkurista, eikö?!

Myös sanalle ystävyys tuli aivan toisenlainen merkitys, mistä olen erittäin tyytyväinen näin jälkeenpäin.

Jos teillä on tiedossa henkilö, joka on haastavassa tilanteessa, älkää ajatelko että kyllä joku hoitaa. Se harvoin on niin. Edes sairaalassa ei kerrota välttämättä että on oikeutettu apuun kotona vaikka vain pari kertaa viikossa. Mutta jos saa vaikka hiukset kerran kuukaudessa pestyä, on se mahtavaa!!

Tuo apua tarvitseva ei välttämättä osaa pyytää apua tai on pyytänyt ja saanut torjuvan vastauksen, ei enää uskalla kysyä. Olotila voi vain olla niin kurja ettei jaksa rukoilla apua ihmisiltä. Olkaa perhana sen verran fiksuja että autatte vaikka ei olisikaan verisukulainen. Kuten ennen kyläyhteisöissä.

Tai soittakaa, tekstatkaa. laittakaa viestiä, kannustavia. Sääliä kukaan ei oikeasti tarvitse, toimintaa. Jos hän ei pääse liikkumaan, viekää ulkoilemaan mikäli on rullatuoli. Kysykää mitä voitte tuoda – kyllä varmasti saatte rahanne takaisin, viekää ruokaa vaikka ei nyt olisikaan nälkä. Mikäli hänellä on lemmikkieläin niin hän varmaankin ikävöi tätä, olisi näkeminen todella fantastista.

Voitte ajatella että vie aikaa, on kiire – pitempään jatkunut kiire on aina teennäistä, priorisoi! Vaatii tekemistä, en jaksa – mitä jos itse olisit siinä huonossa tilanteessa?? Mieti itsesi hänen tilalleen, mitä kenties voisit tarvita/toivoa?

Uskon että jos tekee ”hyvää”, niin saa sen kyllä jollain tavalla takaisin. Ja tietysti myös kääntäen. 😎

          sydän

Jos kerta yhteiskunta on järjestänyt kotihoidon mahdollisuuden, miksi siitä ei kerrota vaikka sairaalassa asiakkaalle?? Peräänkuulutan kyllä heidän vastuutaan. Onneksi ystäväni osasi kertoa oikeuksistani, mutta sekin tuli melkein kuukauden päästä, parempi silloin kuin ei ollenkaan. Varsinkin kun oli taas siirtyminen metsän keskelle.

Sekuntin murto-osa

Kerron tässä blogissa kuinka yksi sekuntin murto-osa voi muuttaa elämäsi ja mitä kaikkea sen jälkeen olen havainnoinut yhteiskunnastamme sekä tietysti mitä kaikkea on nyt sattunut noin kahden vuoden aikana.

Kirjoitan tämän siksi että ennen tuota kyseistä sekuntin murto-osaa olin hyvin imenyt itseeni yhteiskuntamme propagandan siitä miten ihanassa ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa asumme. Mitä olen oppinut muista ihmisistä, terveydenhuollostamme, järjestelmästä mikä pyörittää yhteiskuntaamme sekä tietysti yrityksistä joiden mainonnan olemme uskoneet.

Kirjoitan tämän teille kaikille ja toivon että viesti menee eteenpäin.

Teille jotka uskotte vakuutuslaitoksiin ja yhteiskuntamme hyvinvointiin, ennenkaikkea siihen että asiat toimivat erilaisissa tilanteissa.

Teille jotka työskentelette ysteiskuntamme eri elimissä ja vakuutuslaitoksissa sekä terveydenhuollossa, yrittäkää ajatella että siellä papereiden takana on oikeasti ihminen ja lääkärit, meillä tavallisilla pulliaisilla on vielä harhaanjohtava käsitys siitä että te oikeasti haluatte meidän parastamme ja että teillä on jopa taitoa ja välittämistä meidän parantamiseksi.

Jokaiselle, jolla on ystäviä, mitä ystävyys tarkoittaa ja kun puhutaan lähimmäisen rakkaudesta, mitä se on?? Ketkä ylipäänsä ovat meidän lähimmäisiä?

Sekä toivon että voin jollain tavoin auttaa ja ehkäpä tukea niitä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa tai sellaisia ihmisiä, joiden rakas ihminen käy samalaisia asioita läpi.

Jos minä olen ”hakannut päätäni seinään”, käyttänyt päiviä asioiden penkomiseen ja eri tahojen kanssa, ei niin positiiviseen, viestintään, ehkä sinun ei tarvitse tehdä saamaa. Tai jos olet lannistunut yhteiskuntamme toiminnan edessä, jospa saisit hiukan lisää energiaa itsesi puolustamiseen.

Ja paljon muuta

15.6.2014 oli harvinaisen lämmin päivä ja lähdin auttamaan vanhempieni katon korjaamisessa. Uskokaa tai äkää mutta naisetkin voivat tehdä tuollaisia asioita 😉

Akkuporakoneen akku oli tyhjentynyt katolla työskennellessäni ja lähdin hakemaan uutta akkua, jotta voin jatkaa työtä. Astuin ensimmäiselle tikapuiden askelmalle ja … seuraava tajuntaani tuleva viesti oli että makasin sikiöasennossa kivilaatan päällä maassa ja olin osittain tippunut myös kivisen suihkulähteen päälle. En nyt käy enempää setvimään miten tämä on mahdollista jne. Kun sain huudollani vanhempieni huomion, luonnollisesti heillä oli shokki (vai olisiko se pitänyt olla minulla, varmasti oli), ohjeistin heitä soittamaan 112, ottamaan koirat sisälle ja tuomaan minulle tyynyä tueksi asentooni koska tietenkään minun asentoani ei voinut muuttaa. Juttelin jopa itse hätäkeskuksen henkilön kanssa siihen saakka kun kuulin ensimmäisen ambulanssin tulevan. Nopeaa toimintaa vaikka olimme maalla. Paikalle tuli kaksi ambulanssia ja helikopteri, en nähnyt näitä mutta kuulin.

Ensihoitajat alkoivat siirtää minua paareille – en ollutkaan tässä maailmassa enää. Olin pehmeän, lämpimän valon ympäröivänä. Oli todella hyvä olo. Se hyvä olo loppui kuin kuulin miesäänen sanovan että ”nyt tulee takaisin”. Siitä sitten matka Mikkeliin alkoi. En pysynyt tietoisena mitä kaikkea minusta siellä tutkittiin, mutta huojentava tieto oli että kaikki murtumat ovat hyväasentoisia. (puhekielessä voidaan puhua että luu on katki, terveydenhuollossa puhutaan vain että on murtuma). Välitöntä leikkaustarvetta ei ollut, muistan kuinka pari helpotuksen kyyneltä vieri poskeani pitkin.

Sitten taas jotain tapahtu ympärilläni mutta se kaikki on vain usvaa, aloin tiedostaa enemmän ja enemmän kivun, mistä tulikin sitten pitkäaikainen ystävä. Ystävä joka ei jättänyt vaikka olisin niin toivonut

Mikkelin ensiavussa oli tungosta ja jouduin viettämään noin vuorokauden käytävällä. Osuessani maahan tippumisen yhteydessä oli virtsarakkoni ja suoleni tyhjentynyt iskun voimasta, minulle ei vaihdettu mitään puhdasta päälle, sain olla ihan omissa ”paskoissani” – tämä oli niin ihnottava olo että sen muistan hyvin kaiken kivun seasta. Osaan hyvin nyt samaistua niihin vanhuksiin, joille tällainen on arkipäivää.

Kun olin saanut ensiavun Mikkelissä, minut siirrettiin Pieksämäen sairaalaan, missä olin juhannukseen saakka.

Sairaalassa siis noin viikon verran. Minulta oli murtunut reisiluun pää, lonkkamalja, häpyluu kolmesta kohti, värttinäluu ja sitten pienempiä ruhjeita (näin ainakin luultiin silloin). Kaikki vasemmalta puoleltani – liikkuminen oli todella helppoa, jep! Olin käytännössä sidottu sänkyyn kun en todellakaan kärsinyt hyppiä oikealla jalallani minnekään, ei tasapainokaan ollut silloin parhaimmillaan. Minulle annettiin rullatuoli, käsi ”kipsissä” ja jalalla ei saa varata eikä muutenkaan saa tehdä suurempia liikkeitä, mitä minä sillä tein kun pääsin vain ympyrää 😉 Rullatuoliin ja kotiin juhannusta viettämään, jee!

Mikkelistä lähtiessäni sain jopa kuukauden sairasloman !! ja ortopedi oli tuumannut että uudelleen koulutukseen kun en enää tule liikkumaan kunnolla!!

rullatuoli

Mutta rakennuksemme eivät ole suunniteltu rullatuolilla liikkumiseen, mikä eteen?? Keskellä metsää on Pirtti, siellä pystyi ”ajelemaan” rullatuolilla n. 6m yhteen suuntaan ja pieni poikkeama sänkyyn. Kesäkuu 2014, pipokin piti olla päässä, niin kylmää, hrrr. Pirtti ei todellakaan ole talviasuttava. Ei sähköjä eikä vesi tule kuin kantamalla. Siellä kuitenkin vietin sen juhannuksen yksin – hauskaa juhannusta 🙁   Kyllä se silloin masensi. Ei enää 🙂